Oon valokuvannut 18+ vuotta – yläasteikäisenä tartuin perheemme pikkupokkariin ja nuohosin kotimme pihaa ja lähimetsää etsien jatkuvasti jotain uutta kuvattavaa. Luontokuvaus on mun pitkäaikaisin ja rakkain harrastus. Se on itseilmaisun ja taiteen muoto. Se on mahdollisuus kiinnittää huomiota sellaisiin asioihin ja hetkiin, joiden ohi monet kulkevat huomaamattaan.

Mielestäni maailma on kauneimmillaan silloin, kun suurin osa ihmisistä nukkuu. Erityisesti aikaiset kesäaamut ovat lumoavia taianomaisella valollaan, kun aurinko on vasta nousemassa ja päivän kiireet eivät ole vielä alkaneet. Pitkän linjan vuorotyöläisenä onnea on ollut nähdä aikaiset aamut ja myöhäiset illat, valon ja varjojen leikki sekä kuulla luonnon äänet hiljaisuuden ympäröimänä.

Luonnon lisäksi oon kuvannut vuosien varrella upeita pariskuntia, odottavia äitejä, elämän pienistä asioista innostuvia lapsia ja yrittäjiä. On ollut kunnia saada ikuistaa niin ihmisen ensimmäiset juhlat, ristiäiset, kuin myös rakkaan poismenneen viimeinen matka siunauksesta hautaamiseen.